Tyttö istui ikkunalla alla päin

Ja puhalsi savurenkaan yöperhosta päin

Hän teki retken eiliseen uudelleen

Eikä perhonenkaan enää jaksanut siivilleen



Ja radiossa tiedettiin että yöstä tulee kylmä

Ja sitten näkemiin

Voikaa hyvin aamun uutisiin



Tyttö astui ikkunalta eteiseen

Ja muisti siellä ensi kerran suudelleen

Hän mietti miksi aina mennyttä muistellaan

Kun tahtomattaankin sen palaa



Kun sekoittuu varjot valoihin ja vain mennyt jää

Miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää



Hei milloin hanat aukeaa

Minä tahtoisin unohtaa

Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa

En päivistä kiinni saa

Ilman sinua kai koskaan

Päivistä en kiinni saa



Surullisen naurun tyttö lahjoitti peililleen

Hän keitti kahvit, vettä satoi hiljalleen

Rappukäytävän ritarit kulmia vartioi

Ja yö katsoi päältä kuinka tuska partio

Kuka menikään keksimään että rakkaus ei milloinkaan virheitä tee

Vaan ihmiset niitä sydämiä särkee



Hei milloin hanat aukeaa…



Hei milloin hanat aukeaa

Minä tahtoisin unohtaa

Siis laskekaahan lasiin lisää juotavaa

En näistä öistä mitään saa

Ilman sinua kai koskaan

En öistä minä mitään saa



Hei milloin hanat aukeaa

Täytyisi taas unohtaa

Mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa

En päivistä kiinni saa

Ilman sinua kai koskaan

Minä päivistä en kiinni saa